Koirat
Perheessämme asuu myös viisi koiraa, 4 saksanmetsästysterrieriä ja 1 airedalenterrieri. Seuraavaksi kerron alusta asti miten minulle tuli ensimmäiset omat viralliset koirat ja miten ne ovat lisääntyneet viiteen.
Sakuja minun isälläni on ollut jo silloin kun minä olin pieni. Isäni koirat Niitti ja Esteri muuttivat minun luo vuonna 2007, isän suuren elämänmuutoksen vuoksi. Tämä muutos tuli minullekkin suurena yllätyksenä. Minullakaan elämässäni ei vielä silloin olisi ollut tilaa peräti kahdelle koiralle. Mutta toisena vaihtoehtona olisi ollut piikki tai tuntemattomalle myynti. Loppujen lopuksi näin oli parempi. Silloin asuin vielä melkeimpä ydinkeskustassa ja voit kuvitella millaista oli pitää kahta terrierinarttua, jotka olivat tottuneet juoksentelemaan aina vapaana. Esteristä jouduinkin luopumaan melko pian, kun alkoi stressaamaan ja mm. pudottamaan karvansa, kaupungin hälinöiden vuoksi. Asuin myös silloin hyvin pienessä yksiössä ja joskus oli pitkiä koulupäiviä niin oli mahdotonta pitää kahta
energistä koiraa saman katon alla. Esterille löytyi hieno koti maaseudun rauhasta ja vielä tänäänkin majailee samaisessa perheessä.
Noin puoli vuotta tämän jälkeen sainkin isomman rivari asunnon ja silloin alkoi suunnittelu toisesta koirasta. Olin myös kyseisenä vuonna yrittänyt astuttaa Niitin josko sieltä saisin suvun jatkajan. Niittikin on jo viidennessä polvessa oma kasvattimme. Sakun pentuja ei alkanut kuulumaan, jotenka oli suunniteltava jotain muuta. Tässä vaiheessa olin jo että toinen koira on saatava. Toisena rotuna minua kiinnosti walesinterrieri ja airedalenterrieri. Päädyin airikseen. (Kiran sivulla kerrotaan miten Kira tuli meille)
Vuosi Kiran muutosta talouteeni tuli yhteen muutto avopuolisoni kanssa ja sen myötä perheeseeni kokopäiväisesti kuuluisi toinen saksanterri Sisu.
Nyt tuntui että tilaa oli yllin kyllin. Ympärillä oli peltoja ja metsiä. Koirilla oli tilaa juosta. Myös metsästys tuli elämääni mukaan vielä isommasti. Avopuolisoni alkoi myös kouluttaa Kiraa pintapyyntiin ja lahjoja näytti löytyvän, vaikka täysin näyttelylinjaisista vanhemmista tuli.
Niitti olikin jo 7v, terrieriksi vasta puolessa välissä elämäänsä. Tähän ikään mennessä jo ison metsästysuran tehneenä osa ns. metsästysvälineistä oli kulunut eli hampaat. Nyt Niittiä ei oikein enää pystynyt käyttämään muutakun supipesiin. Kettu ja mäyrä olisivat aivan liian haastavia. Syksyllä 2010 Sisulle kävi suuri tapaturma metsällä, jonka takia Sisu ei tällä hetkellä omista alahuulta ja alaleuasta on hieman nahkaa kokonaan pois. Aloimme siis taas miettimään että mistä luolakoira jonka saisi luolapyyntiin.
Kasvattajalle Pia Haataja (Kennel Dark Thunder`s) oli tullut palautuskasvatti, joka siis alunperin on tuotu Bosniasta. Aloimmekin kyselemään kyseisestä koirasta. Joulukuun 2010 voittajanäyttelyyn Pia tuli Caksun kanssa. Näin meidän perheesemme tuli neljäs koira.
Niitin vanhuuspäivillä päätettiin teettää viellä pennut. Narttupentu jos tulisi, jäisi se meille jatkamaan sukua. Niitti saikin kaksi hienoa ja lupaavaa sakun alkua. Sukupuolijaukaumakin meni tasan, eli yksi uros ja yksi narttu. Oodin sivuilta voi käydä lukemassa pentuajan tarinan ja blogissa jatkuu tarinat tapahtumien mukaan.